Virolaisessa aineistossa Saatana on ihmisenä esiintyessään 85% tapauksista mies, ja 30% miesesiintymisistä herrasmies. Myös keskiajan demonologiassa (Noitavasara yms.) miespuolinen Piru on yleisin esiintymismuoto. Demonologeilla, kuten myös esimerkiksi Venäjän kansanperinteessä, Saatana on suoranainen huoripukki, joka vokottelee yötä päivää naisia hekuman syntiin. Virossa ja Suomessa tämä on sitä vastoin harvinaista. Kyseessä voi olla tilastollinen harha, koska aineisto kerättiin 1800-luvulla, mutta ero on liian suuri johtuakseen täysin kertojien tai kirjoittajien häveliäisyydestä.
Saatanan koko vaihtelee. Joskus hän on lyhyt, tai suorastaan peukaloinen, harmaatakkinen Saksan Graumann. Tässä taustalla lienevät pahansuovat germaaniset kääpiöt. Toisaalta, ja Virossa useammin, Saatana voi olla suurikokoinen. Joko suuri ja vahva, suurmees sekä fyysesti että aatelisen hahmossa, tai pitkä ruipelo. Vanakõhn tai kõhnus, kirjaimellisesti ruipelo, voi kuitenkin palautua vanhaan merkitykseensä kehno. Tällöin sanan merkityksen muuttuessa Vanha Kehno olisi päivittynyt ruipeloon asuun kansan suussa ja mielissä. Yleensä Saatanan ikää ei mainita, ja ilmeisesti tällöin hänet on kuviteltu lähinnä keski-ikäiseksi. Monissa Pirun nimityksissä vilkkuu sana vanha (vanasarvik, Suomessa vanha-Erkki, länsimaissa Old Nick ja alte Schwarze, ja aina antiikin kirkkoisillä antiquus hostis), mutta vain kuvainnollisesti. Kirjaimellisesti vanhaksi hänet on kuvattu vain 5,8%:ssa tapauksista.
Yleensä Saatanan ulkoasu on huoliteltu ja hienostunut. Joskus hänet tavataan turkisasussa kesähelteilläkin. 30% miesesiintymisistä Saatana on oman aikansa mies mustissa. Pirun vaatteet ovat kaikista useimmin mustat, mutta myös hänen tukkansa ja silmänsä kuvataan mustiksi. Saatanan musta puku ja hienot vankkurit yhdistettynä saatanallisen kohtaamisen äkillisyyteen, luonnottomuuteen ja ahdistavaan pelkoon sitovatkin nykyajan MIB-kertomukset tiiviisti samaan sarjaan. Oikeastaan koko ufomytologiassa onkin kyse vanhojen tarinoiden ja aiheiden päivittymisestä nykyasuun. Mahdollisesti mustuuden taustalla on kuvainnollinen, moraalinen mustuus. Lisäksi mustuudelle on esitetty käytännön syitä: Saatana ilmestyy melkein aina tien päällä, ja erityisesti risteyksissä, ilta- tai yöaikaan. Pimeässähän melkein mikä tahansa vaatetus näyttäisi mustalta.
Erityisesti Välimerellä Saatanan mustuuteen yhdistyy kuitenkin myös rotukysymys. Jo antiikin aikana mustaa ihoa pidettiin pahan merkkinä, ja Saatana esitettiin myöhäisantiikissa usein etiopialaisena, joka niihin aikoihin tarkoitti kaikkia mustia afrikkalaisia. Virossa mustia ei keskiajalla juuri nähty, joten tämä mielleyhtymä lienee hävinnyt jo ennen mustan miehen saapumista Pohjolaan. Vaikka Virossa ei mustia ollutkaan, Saatanalla oli sielläkin rotu-ulottuvuus. Virolainen Saatana on nimittäin saksalainen aatelinen. Saksalaisten harvinaisen kirjaimellinen demonisointi alkoi viimeistään 1600-luvulla, joskin jo 1300-luvulla kaikki käsiinsä saaneet saksalaiset teloittaneet Yrjönyön kapinajohtajat perustelivat tekojaan lopulta vangiksi jäätyään sillä, että jokainen saksalainen ansaitsee kuolla. 1700-luvulla paikallinen profeetta ja kansankiihottaja Tallima Paap kielsi saarnoissaan työskentelemästä sakemannien laskuun, sillä he ovat eläviä paholaisia. Brutaalien orjanomistajien ja sorretun köyhälistön välinen viha oli aivan eri luokkaa kuin Suomessa, poislukien 1800-luvun Vikingarna’n rotuhygieniafantasiat. Jälkipolvien ihannoimassa Nuijasodassakin oli kyseessä vain huonon ruotsalaisen vaihtaminen parempaan, ei suomalainen valta, puhdistuksista nyt puhumattakaan.
Luokkasotanäkökulma ei aatelissaatanassa myöskään ollut uusi eikä harvinainen. Jo 300-luvun Pohjois-Afrikassa donatistit julistivat herrat ja porhot Saatanan kätyreiksi, ja samoilla linjoilla ovat jatkaneet mm. anabaptistit. Osaltaan taustalla voi olla myös Raamattu, sillä Johanneksen kirjan tämän maailman isäntä toistuu aikalaissaarnoissa tämän tästä. Ja kuka muukaan tämän maailman isäntä voisi olla, kuin läpeensä paha saksalainen paroni?